Tosielämän pomoa piilossa
Nauroin tuossa eräänä päivänä vedet silmissä, kun kuuntelin erään työntekijän tarinaa omasta organisaatiostaan, missä työntekijät menevät pomoa piiloon joka päivä. Yksi yritysjohdon valmentajan parhaista puolista on se, kun porukat avautuvat minulle kaiken maailman tarinoilla huonosta johtamisesta. Voi pojat millaisia tarinoita kuulenkaan. Kuten tämän tarinan.
Kyseessä on 50–100 henkeä työllistävä yritys Suomessa. Yrityksen omistajia ei (ainakaan tekojen perusteella) kiinnosta mitä toimitusjohtaja touhuaa tai on touhuamatta. Kaikki paineet päivittäisestä johtamisesta on annettu täysin osaamattomalle talousjohtajalle, joka lisäbonuksena kärsii Napoleon-syndroomasta. Yritys tekee turskaa joka vuosi, mutta kassassa on toistaiseksi vielä vanhoja voittoja jäljellä.
Pomoa piilossa
Työntekijöillä on kaksi hupia:
1) Kuinka vähän töitä pystyy tekemään työpäivän aikana
2) Miten suuren osan työpäivästä pystyy olemaan pomoilta piilossa
Yrityksen kahvihuoneessa käydään kuulemma jatkuvaa keskustelua siitä, miten toiminnasta voisi tehdä vieläkin flegmaattisempaa. Vessassa käydään työaikana (palkka juoksee ja ei kulu omia wc-papereita), lounas syödään toodella hitaasti sekä ”pomoa piilossa”-kilpailu.
”Jos vähänkään tulee tilaisuus mennä työpäivän aikana piiloon, niin menemme heti. Tunnin piilottelu on ihan helppo rasti. Joskus piiloissa on useampi ukko ja akka. Puhutaan hiljaa ja arvuutellaan että milloin pomot tajuavat tämän leikin. Tätä on nyt kestänyt useamman vuoden.” työntekijä kertoi.
Repeilin jo tässä kohtaa.
”Hah hah! Oikeasti? Miksi ihmeessä te teette noin?” tiedustelin.
”No kato kun sitä paikkaa ei johda kukaan. Toimari on joku idealisti, eikä sitä kiinnosta talon sisäiset asiat. Arjen pyörittäminen on Napoleonin vastuulla. Napoleon on taas täysin osaamaton nykyiseen tehtävään, mutta on toimitusjohtajan sukulainen. Sillä on oma suosikkijärjestelmä. Kuka nuoleskelee eniten, saa eniten. Valtaa käytetään epäreilusti. Vähän aikaa sitten eräs työntekijä pyysi Napoleonilta perjantaivapaata, koska hän olisi saanut avioerossa toiselle osapuolelle jääneet lapset kerrankin päivää aikaisemmin itselleen. Napoleon nakitti siihen samantien työtehtävän jota ei voinut siirtää. Eli vapaapäivän viettoon olisi kannattanut vain lähteä salaa, tai sitten ottaa ”motivaatiosaikkua”. Motivaatiosaikku voitti tällä kertaa. Olemme aika voimattomia. Kenelle me edes voisimme sanoa? Vaihtoehtoina on vain oja tai allikko.”
”No mites firman omistajat ja hallituksen puheenjohtaja? Luulisi niitä kiinnostavan.”
”Kukaan ei tiedä kuka tämän firman omistaa, eikä hallituksen puheenjohtajan yhteystietoja löydy Finderista. Joku tiesi sanoa, että se on joku vanhempi mies, mutta meillä ei ole sen parempaa tietoa.”
”No just just. No mites jatko?”
”Ei mitään, meno jatkuu tälläisenä ainakin sinne asti kunnes toimari saa kenkää.”
”Ok, ymmärrän. Ojan ja allikon välissä siis.”
”Jep. Että semmoista”, totesi työntekijä hiukan lakonisesti.
Harjoittelun merkitys
Kun Keith Cunningham kertoi Nordic Business Forumissa 2015 hauskaa tarinaa siitä, miten kaikki 8. kerroksessa sijaitsevan yrityksen 50 työntekijää pystyvät poistumaan hissillä 16.58–17.00 välisenä aikana, ihmettelimme miten se on edes mahdollista.
”Harjoittelemalla!”
Jengi harjoittelee sitä pikapoistumista JOKA PÄIVÄ! Autotkin parkkeerataan parkkiruutuihin keula valmiiksi menosuuntaan. Jotta työpaikalla ei joudu olemaan minuuttiakaan ylimääräistä. En uskonut kuulevani samankaltaista tarinaa ihan näin pian. Kuulemani tarinan organisaatiossa, eräs työntekijä on onnistunut pysymään piilossa ennätykselliset 7 tuntia ja 5 minuuttia. Siis käytännössä lähes koko työpäivän. Lopulta vessahätä pakotti poistumaan piilosta. Pomoja lukuunottamatta koko henkilöstö tietää pelinhengen.
Yrityksen omistajan oikeudet
Mietit ehkä mitä yritysvalmentaja voisi tehdä tässä tilaneessa. Vastaus on yksinkertainen: ei mitään. Yrityksen omistajilla on täysin vapaat kädet tehdä omassa yrityksessään ja omilla rahoillaan mitä he haluavat. Ei kukaan tule minullekkaan sanomaan että ”teet näin ja näin”. Pyöritän yritystäni juuri niin hyvin/huonosti kun haluan. Onko se fiksua ja tuloksellista, on eri asia. Jos minun firmassa porukat leikkivät kuurupiiloa työaikana, se on minun ongelma, ei sinun. Minun ongelma, minun rahat.
Tarina kuurupiilosta on vain yksi kertomus tosielämästä ja asiakkaasta, jota en välttämättä suostuisi ottamaan valmennukseen. Miksi minä repisin laivaa eteenpäin, kun omistajia ei kiinnosta. Kannettu vesi pysyy huonosti kaivossa. Lue aiemmin ilmestynyt blogaus asiakaskunta menestystekijänä. En ole koskaan kuullut vastaavanlaista tarinaa hyvän johtajan siipien suojista. Ei kukaan pelkää johtamista, mutta kaikki pelkäävät huonoa johtamista. Tässäkin tarinassa kyse on siitä, että johto (toimitusjohtaja-hallitus-omistajat) sallii löperön johtamisen ja suhtautuu välinpitämättömästi omaan rahankäyttöön. Työ- ja elinkeinoministerin helmikuussa 2016 julkaiseman tiedotteen mukaan, vain kahdeksan prosenttia yrityksistä on voimakkaasti kasvuhakuisia. Vain kahdeksan prosenttia yrityksistä on voimakkaasti kasvuhakuisia. On luonnollista, että tälläisiä tarinoita esiintyy harvakseltaan kasvuhakuissa yrityksissä. Kun halutaan tuottaa hyvää arvoa, on johto aina aktiivisempi ja seuraa tarkemmin työnsä tuloksia. Kääntäen toisinpäin, tarinan yrityksessä ei ole tahtoa (eikä osaamista) laittaa asioita kuntoon.
Kysymykset johtajille ja omistajille
Johtaja. Onko tarinan yritys sinun? Jos on, niin katso peiliin todella pitkään. Laivan miehistö on juuri sellainen, kuin sen kapteeni. Sitten tee päätös miten korjaat omaan toimintaasi.
Omistaja. Onko tämän sinun yritys? Vaihdatko kipparin vai 50–100 työntekijää? Kumpi olisi rahallisestikin järkevämpää?
Yrityksen omistajilla on täysin vapaat kädet tehdä omassa yrityksessään ja omilla rahoillaan mitä he haluavat.
Jos sinä kaipaat jeesiä johtamiseen, niin laita minulle viestiä täältä. Ei pelata kuurupiiloa.
1 kommentti. Leave new
Aivan älyttömän hyvä stoori- Hyvä Tero!!1
Korjaa tää:2
”Napoleonin vastuulla. Napolean